Parhaat aseet legionellaa vastaan

Kaupallisen ja terveydenhuoltoalan toimijat kontrolloivat jatkuvasti lämmintä käyttövettään legionellabakteerin varalta. Veden säilytys- ja jakelujärjestelmien tullessa yhä monimutkaisimmiksi myös niiden kunnossapitokustannukset nousevat, mikä saa yritysjohtajat etsimään tehokkaampia vaihtoehtoja. Tohtori Simona Vasilescu NCH Europen vedenkäsittelyn ratkaisujen yksiköstä kertoo, miten hapettavat teknologiat voivat auttaa hallitsemaan legionellabakteeria.

Ihmiset ovat hämmästyttäviä olentoja, kun ajatellaan vaikkapa biologisia ominaisuuksiamme. Jos kaikki verisuonemme yhdistettäisiin yhdeksi nauhaksi, sen pituus olisi lähes 100 000 km. Tuntuu uskomattomalta, että kehomme pystyy pitämään siinä tasaisen, noin 37 asteen lämpötilan.

Sen sijaan yhtä tehokasta lämpimän veden varastointi- ja jakelujärjestelmää ei ole vielä onnistuttu tekemään lukuisista yrityksistä huolimatta. Veden lämpötilan vaihteluista koituu ongelmia erityisesti hyvin nuorille, vanhoille, vammaisille sekä ihmisille, joiden aistien toimintakyky on alentunut.

Sääntöjen pitkä käsi

Suomessa legionellabakteerien torjuntaan liittyviä määräyksiä annetaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa, terveydensuojelulaissa, työturvallisuuslaissa sekä rakentamismääräyskokoelmassa. Määräykset koskevat vesijärjestelmiä käsittäen putkiston, pumput, säiliöt, venttiilit, vedenpehmentimet ja –lämmittimet.

Teollisissa ja kaupallisissa sovelluksissa kunnallinen vesijohtovesi tulee kiinteistön säiliöön, josta se usein pumpataan katolla sijaitsevaan vesisäiliöön. Siellä seisova, 20-45 –asteinen vesi saattaa muuttua legionellabakteerin kasvualustaksi.

Kuumaa ja kylmää

Perinteisesti vesi jakautuu erillisiin kuuman ja kylmän veden järjestelmiin. Kylmä vesi varastoidaan alle 20-asteisena ja kuuma vesi lämmitetään noin 60-asteiseksi bakteerien tuhoamiseksi. Termostaattiset sekoitusventtiilit sekoittavat kuumaa ja kylmää vettä haluttuun lämpötilaan, minkä jälkeen se voidaan johtaa hanoihin ja suihkuihin.

Putkiston vaikeasti saavutettavilla alueilla ja ns. kuolleissa kulmissa lämpötila ei kuitenkaan välttämättä pääse nousemaan bakteerien kuolemiseen vaadittavaan 60:een asteeseen, vaan vesi pysyy niissä lämpimänä ja seisovana. Myös kylmän veden lämpötila voi nousta kuumavesiputkien vaikutuksesta, sillä järjestelmät sijaitsevat usein lähellä toisiaan esimerkiksi rakennuksen hissikuilussa.

Tuhlailevaa energiankäyttöä

Vaikka läpikotainen riskiarvio olisikin tehty ja vesijärjestelmän lämpötilan hallinta suunniteltu turvallisen ja riskittömän käytön varmistamiseksi, voivat sen kunnossapito-, korjaus- ja sähkölaskut jatkaa kasvuaan siitä huolimatta.

Ison-Britannian legionellamääräysten mukaan käyttöveden lämpötilan tulee olla vähintään 60 astetta, ja tästä syystä sikäläiset terveydenhuoltoalan toimijat ovat suurimpia sähkönkuluttajia. Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n (National Health Service) vuosibudjetti on noin 750 miljoonaa puntaa, joka jakautuu yli 2 300 sairaalalle ja 10500 terveyskeskukselle sekä muille laitoksille. NHS:n hiilijalanjälki on yli 25 miljoonaa tonnia vuosittain, ja määrän uskotaan nousevan energiakustannusten kasvaessa inflaatiota nopeammin.

Vedekäsittely

Vaihtoehtona kontrolloida legionellaa pitämällä vesi riittävän kuumana, on kemiallinen vedenkäsittely. Vahingollisia eliöitä tuhoavien aineiden eli biosidien käyttämisen etuna on, että annostelu tapahtuu suhteessa veden määrään ja että ne toimivat järjestelmässä virtauksen volyymista riippumatta.

Biosidejä voi käyttää myös torjumaan orgaanisia epäpuhtauksia, jotka tulevat kunnallisesta pääverkosta ja jotka aiheuttavat harmaita hiuksia kiinteistöistä vastaaville. Järjestelmään kulkeutuva humus eli maaperästä irtoava orgaaninen aines saattaa aiheuttaa bakteriaalisen liman kertymistä, mikä puolestaan luo legionellabakteerille suotuisat olosuhteet.

Natriumhypokloriitti, jota kutsutaan yleisesti klooriksi, on ollut perinteinen keino poistaa vedestä bakteereja ja legionellaa. Kloorin huonoina puolina on kuitenkin se, että se on lievästi korroosiota aiheuttava ja se voi myös vaikuttaa veden makuun.

Bakteerien torjumiseen vedestä on olemassa myös ei-kemiallisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi ultraviolettivalo. Sitä ei kuitenkaan voida käyttää kaikkialla, koska se ei tehoa veteen, jossa virtaus on vähäistä tai vesi seisoo.

Hapettavat teknologiat

Chem-Aqua on kehittänyt hapettavaan teknologiaan perustuvan tuotevalikoiman, johon sisältyy perinteisiä nesteitä, kiinteitä tahnoja, tabletteja sekä rakeita.

Yksi tehokkaimmista hapettavista teknologioista on klooridioksidi. Se on kahdeksan kertaa tehokkaampi kuin kloori ja se tappaa legionellabakteereja sekä poistaa limaa jo huomattavasti pienempänä pitoisuutena. Lisäksi klooridioksidin etuna on, ettei se vaikuta juomaveden makuun. Tästä syystä esimerkiksi monet ruokakaupat pesevät hedelmät ja vihannekset klooridioksidilla käsitellyllä vedellä.

Klooridioksidin haasteena on aiemmin ollut liuoksen valmistaminen klooridioksidigeneraattorilla. Hiljattain on kuitenkin kehitetty uusia klooridioksidin muotoja, joihin kuuluu muun muassa vakaita liuoksia ja jopa kiinteitä tabletteja.

Integroitu strategia

On varmaa, että legionellabakteerit tulevat jatkossakin aiheuttamaan harmeja vesijärjestelmissä. Määräykset auttavat pitkälti niitä vastaan taistelemisessa, mutta yritysten päätöksentekijät voisivat myös osaltaan tehdä legionellan torjunnasta tehokkaamman. Harkitsemalla kokonaisvaltaista kemiallista vedekäsittelyä sekä legionellatestausta, voidaan laajamittaisen saastumisen riski minimoida.